Mistä kaikki alkoi?
Oli vuosi 2019, kun ajelin syksyn värittämän Nummen läpi ja näin kun kiinteistönvälitystoimiston auto oli erään talon pihassa. Talon ohi ajaessani mietin, että tuossa on niin hyvä paikka että sen voisi ostaa, vaikka ihan muuten vaan.
Päiväkoti ja urheilukenttä viereisellä tontilla, koulu 200 metrin päässä yhden tienylityksen takana. Kauppa, sairaala ja bussipysäkki vain 20 metrin päässä. Kaikki oli sijainnissa enemmän kuin kohdallaan. Voisin laittaa kiinteistön ensin vaikka vuokralle ja miettiä myöhemmin, minkälaista projektia siellä voisi alkaa toteuttamaan, ajattelin.
Päätin mennä talossa järjestettyyn ensimmäiseen asuntonäyttöön. Kiersin sisätiloissa pitkään ja tutkin huolella joka nurkan. Vanha rakennus oli saanut siipeensä vuosien saatossa, mutta ajattelin että pikku remontilla siitä selviää. Otin näytön jälkeen välittäjään uudelleen yhteyttä, että voisimmeko mennä heti seuraavana päivänä katsomaan taloa uudelleen ja kerroin samalla että olin kiinnostunut talosta. Olin ostohousut jalassa kunhan vain hinta saadaan kohdalleen.
Talon kylkeen oli joskus 60-luvun jälkeen rakennettu pieni lisäosa, joka toimi aikoinaan kyläkauppana. Ajattelin että tuossa lisäosassa tai ainakin sen maapohjalla on varmasti hyvä lisäarvo. Ajattelin, että kun siihen on jotain saatu aiemminkin rakentaa, niin saa varmasti rakentaa myös jotain uuttakin. Ei mennyt kuin muutama päivä, niin olinkin jo allekirjoittanut ostosopimuksen. Sopimuksessa huomioitiin myös se, että vanha asukas sai aikaa hoitaa oman muuttonsa ja muut asuntoasiansa kuntoon, joten meidän piti odottaa jonkin aikaa että pääsemme itse käsiksi ”uuteen” taloomme. Muutaman mutkan kautta pääsimme muuttamaan jo lokakuussa.
Vanhojen talopapereiden mukana oli myös kuvia lisäosasta, joka olikin alun perin suunniteltu toiseksi kaksikerroksiseksi asuintaloksi. Jostain syystä tuo lisäosa oli kuitenkin jätetty 1-tasoiseksi. Papereissa oli myös kaupungin leima joten ajattelin että yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan, jos tontille oli joskus saatu lupa toiselle talolle niin miksei tämä onnistuisi myös nyt.
Uuden talon suunnittelu alkaa
Ensimmäinen vuosi kului talolla asuessa, sekä remonttia tehden. Noin vuoden asumisen jälkeen syksyllä 2020 vanhoja asunnon papereita katsellessa hiipi mieleeni jälleen ajatus, että lähden kartoittamaan mahdollisuutta rakentaa tontille kokonaan uusi rakennus, jossa olisi peräti neljä pienempää asuntoa lisää. Nämä asunnot olisivat mukava lisä jo ennestään vuokraamiemme asuntojen lisäksi.
Työskentelen itse rakennusalalla yrittäjänä omakoti- ja rivitalojen parissa, joten olin Jetta-Talon talomyyjään yhteydessä ja esitin ideani hänelle. Hienointa oli että Jetta-myyjä kuunteli ja kartoitti asiani ja lupasi piirrättää kuvat neljän asunnon kokonaisuudesta toiveideni mukaan. Ei mennyt kuin muutama päivä ja ensimmäinen versio oli valmis.
Samaan aikaan haimme tarjouksia myös muilta talotoimittajilta, mutta nopeasti kävi ilmi, ettei kukaan muu pystynyt tarjoamaan suunnitelmaa asiakkaan omien kuvien pohjalta vaan vaihtoehtona oli vain toimittajien omat talomallit. Tämä ei meille kuitenkaan ollut vaihtoehto, joten jatkoimme projektia Jetan kanssa ja aloimme alustavasti kartoittaa Turun kaupungilta, voisiko tällainen projekti toteutua.
Mutkia matkassa
Ensimmäiseksi meidän tuli hankkia projektille pääsuunnittelija, joka vuorostaan sopisi tapaamisen kaupungin kaava-arkkitehdin kanssa. Tapaaminen saatiin sovittua ja kaava-arkkitehti olikin miellyttävä ja kokous oli kaikin puolin asiallinen. Tästä huolimatta pistin kuitenkin jo tuolloin merkille, että tämän tunnin kokouksen aikana ei kuitenkaan missään vaiheessa otettu kunnolla kantaa itse projektiin, vaan vastaukset olivat ympäripyöreitä eivätkä vastanneet kysymyksiin joita esitimme. Emme saaneet suoraan kieltäviä vastauksia, mutta emme myöskään myöntäviä.
Palaverin jälkeen laitoin asianosaisille vielä sähköpostiviestin muistiksi kokouksesta. Tämän palaverin jälkeen alkoikin jo surullisen kuuluisan maineen niittänyt Turun rakennusvalvonnan erikoinen toiminta.
Ensin emme saaneet mitään vastausta rakennusvalvonnasta ainakaan kahteen kuukauteen. Omien kokemusten ja lukuisten kuulemieni tarinoiden jälkeen olin todella varovainen, ja mietin pitäisikö minun itse mennä kysymään vastauksia suoraan rakennusvalvonnasta. Tämä oli kuitenkin pieni riski ja olisi voinut vain pahentaa tilannetta hidastamalla prosessia entisestään. Päätin kuitenkin kysyä perään, josko voisimme edetä kuvien kanssa.
Vastaus tulikin yllätyksekseni nopeasti ja syynä oli rakennusvalvojan mukaan, että hän oli unohtunut. Hän kuitenkin lupasi kysyä mahdollisimman pian kaupungin lakiosastolta muutamasta seikasta, jotka vaativat lisäselvitystä. Nämä olivat autopaikkojen määrä ja liittymien lukumäärä. Tähän selvitykseen kului kaksi kuukautta.
Kuvia piirrätettiin lisää ja yritimme hakea vastauksia erilaisiin ongelmiin. Asioiminen Turun kaupungin kanssa oli kuitenkin lähes mahdotonta jatkuvien sairas- ja kesälomien takia. Asiaamme ei joko vastattu ollenkaan tai sitten se siirrettiin aina seuraavalle asuantuntijalle. Tämän johdosta menikin hetkeksi into koko projektista, kun mikään asia ei vaan meistä riippumattomista syistä edennyt suuntaan eikä toiseen.
Samoihin aikoin ajelin samalla seudulla uuden, vastavalmistuneen paritalon ohi. Ihmettelin, miten tälle talolle oli saatu lupa ja oma projektini seisoi lähtökuopissaan. Soitin kyseisen talon toimittajalle ja kysyin kauanko lupaprosessi oli kestänyt. Naurun saattelemana myyjä totesi, ettei siihen mennyt kuin kaksi vuotta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tämä ei voi olla totta. Kyselin talomyyjältä lisää ja sain myös kyseisen paritalon suunnitelleen arkkitehdin yhteystiedot.
Kyseinen arkkitehti oli ennestään puolituttu, ja hän oli tähän taloprojektiin hypännyt mukaan kesken kaiken, jonka jälkeen lupaprosessiin oli tullut jotain tolkkua. Sovimme että hän tulee myös meidän talomme suunnittelijaksi. Pitkästä aikaa tuntui, että projektissa näkyi valoa tunnelin päässä ja että tämä arkkitehti tiesi mitä teki.
Tarina jatkuu ja osa 2 luettavissa myöhemmin.